20 joulu Syksyn valoa Montepisanossa
Matka alkoi 16. marraskuuta iltapäivällä kun ryhmämme kokoontui Savonlinnan lentoasemalle. Ryhmään kuului 14 seniorimatkaajaa ja tuutori – yhteensä kuusi miestä ja kahdeksan naista. Pidimme ennen matkaa valmistautumispalaverin, mutta joukossa oli myös uusia kasvoja. Jo lentokentällä meillä oli mahdollisuus tutustua toisimme ja täyttää kyselylomakkeita ennen lähtöä Suomesta.
Lento Savonlinnasta Helsinkiin kesti alle tunnin ja Helsingistä Roomaan 3 ½ tuntia. Saavuimme Roomaan illalla ja oli jo pimeää. Roomasta lähdimme kahdella pikkubussilla neljän tunnin matkalle kohti Montepisanoa. Perille Airone Pisa Park Hotelliin San Giuliano Termessä saavuimme myöhään yöllä.
Vastaa seuraavana aamuna herätessämme näimme valoisassa, mihin olimme saapuneet. Hotelli sijaitsi kolmessa eri rakennuksessa ja huoneemme jakautuivat kahteen niistä. Kaikilla oli oma huone ja erillinen sisäänkäynti. Hotellin takaa avautui Montepisanon vuoristomaisema.
Hotelliaamiaisen jälkeen alkoi matkaohjelma. Ensimmäisenä oli “Bones for life” liikunta-ohjelma, joka tähtäsi luuston kunnon ja ryhdin kohdentamiseen. Sen veti Daniela Gallo. Ryhmä osallistui aktiivisesti ja ohjelma oli toteutettu hauskalla tavalla. Moni ryhmästä sai vinkkejä ja harkitsi tämän harjoitteen jatkamista kotioloissa matkan jälkeen. Sitä varten saimme mukaan myös voimisteluohjeet.
Montepisanon alueorganisaatio esitteli viiden päivän matkaohjelman, joka sisälsi paljon vierailuja historiallisille paikoille ja kaupunkeihin. Koska taide, historia ja kuuluisat Italian kaupungit kiinnostivat kaikkia, ryhmä piti ohjelmaa varsin onnistuneena. Vaihtelevat Montepisanon maisemat miellyttivät silmää ja totuimme pian tunnistamaan maisemasta oliiviviljelmät, viinitarhat, metsiköt, keskiaikaiset linnet ja pikku kylät vanhoine kirkkoineen.
Ensimmäinen retki oli 17.11. Luccan kaupunkiin, joka on vanha ja kuuluisa neljä kilometriä pitkien muurien ympäröimä kaupunki. Luccassa oli mahdollisuus tutustua vanhoihin kirkkoihin ja kaupungin kiehtovaan historiaan.
Toinen kuuluisa kaupunki ohjelmassa oli Pisa 19.11. Kaikki tunsivat Pisan kaltevan tornin ja nyt jokaiselle tarjoutui mahdollisuus nähdä se omin silmin. Tutustuimme myös Pisan historiaan ja nykypäivään. Erityisesti Pisan suuri yliopisto, jossa on yli 45 000 opiskelijaa, teki meihin suuren vaikutuksen vanhoine päärakennuksineen.
Seuraavana päivänä 20.11. vierailimme keskiaikaisessa Vicopisanon kaupungissa, joka sijoittuu Montepisanon ja Arnojoen välimaastoon. Vicopisanossa näimme kukkulalla olevan linnan ja kauniit tammi- ja pinjametsät jokimaisemassa.
Eräät ryhmämme jäsenistä olivat maanviljelijöitä ja metsänomitajia joten vierailut maatiloilla olivat heille erityisen kiinnostavia. Al Palazzacciossa oliiviöljyä tuottavalla tilalla ryhmälle tarjoiltiin lounas johon sisältyi perinteistä toskanalaista leipäkeittoa ja tiramisu.
Toinen maatila, jolla vierailtiin Vicopisanossa oli Antico Frantoio. Myös siellä syötiin lounas ja saatiin maistella luomuoliiviöljyä. Ryhmä vietiin myös kävelylle puutarhaan ja oliivilehtoon. Tilalla viljeltiin myös kiwejä. Monille ryhmäläisille tämä oli yksi parhaista paikoista ostaa kotiinviemisiksi pieniä lahjoja.
Toskana on kuuluisa viineistään, joten aterioiden yhteydessä meillä oli mahdollisuus tutustua alueen laadukkaisiin viineihin.
Mielenpainuvimpia vierailukohteita oli käynti Calcin luostarissa 18.11. Kartusiaanimunkit asuivat luostarissa 1800-luvun puoliväliin asti. Opas kertoi tarinoita munkkien elämästä. Nykyisin luostarissa on Pisan yliopiston luonnontieteellinen museo, joka käsittää paleontologisia, mineraali- ja eläintieteellisiä kokoelmia – mm. Euroopan suurin valaiden luurankojen kokoelma. Ryhmälle jäi tunne, että ohjelmassa ei ollut tarpeeksi aikaa tutustua museon arvokkaisiin kokoelmiin.
Tutusmisretkien ohelle ryhmälle järjetettyjä aktiviteetteja oli myös käsityöpaja Serchiojoen rannalla. Osa ryhmästä pääsi harrastamaan vesivärimaalausta taideterapian muodossa. Sitä veti Sylviane Zurly. Tuloksena oli kauniita ja ilmaisuvoimaisia maalauksia. Toinen puoli ryhmä pääsi opettelemaan pajukorien punomista Casa Gentilissä. Kotiinviemisiksi syntyi perinteisiä kauniita pikku koreja. Jotkut ryhmäläiset saivat tästä mahdollisesti kimmokkeen uuteen harrastukseen kotona.
Lupetan kylän vanhassa Pyhän Jaakobin kirkossa Marco Mustaro ohjasi ryhmää laulamaan bel canto-tyyppisiä lauluja. Ryhmässä oli kolme kuorolaulua harrastanutta jäsentä, jotka erityisesti nyt pääsivät harjoittamaan taitojaan ja opettelemaan luonnollista äänenmuodostusta (functional voice method). Jäimme vain miettimään, miten hienolta tuntuisi olla konsertissa tässä kirkossas, jossa akustiikka oli korvia hivelevän hieno.
Montepisano tarjosi meille parastaan ja ryhmäläisille jäi matkasta paljon sulateltavaa ja muisteltavaa. Ryhmä oli kiitollinen mahdollisuudesta päästä kokemaan jotain näin ainutlaatuista ja aitoa.